Sunnuntaina paluu järvelle nro 1. Sää oli huomattavasti talvisempi kuin kertaakaan aiemmin tänä talvena, pakkasta 8 astetta. Oma ruumiinlämpö hieman koholla, alkava flunssa puski päälle. Aamupuuron sekaan laitoin pari parasetamolikapselia ensiavuksi.

Jäälle meneminen oli yhtä hankalaa kuin aiemminkin. Maaemon lämpö vaikuttaa edelleen. Jäätä kuitenkin 10-15 milliä enemmän kuin toissapäivänä, eli jokseenkin riittävästi.

Päivän ensimmäinen avanto tarjosi yllätyksen satagrammaisen, punaruskean ja pullean ahvenen muodossa. Siihen yllätykset sitten loppuivatkin. Tärppitiheys ensimmäisen kalan jälkeen oli noin 1/tunti.

Lienee matalan ja kovalle läpivirtaukselle alttiin järven vesi päässyt jäähtymään liian kylmäksi. Ahvenet eivät kiinnostuneet sen paremmin värikoukuista, morreista kuin tapsivirityksistäkään. Kolmen tunnin kairailu- ja kävelysulkeisten kokonaissaldoksi jäi kokonaista kolme ahventa ja yksi satagrammainen särki. Ahvenista viimeinen pörhistelee tuossa kuvaliitteessä. Se tärppäsi juuri ennen kotiinlähtöä sinihopeiseen tasuriin, jota uittelin niiden isojen toivossa.

Pilkittyä kuitenkin tuli kahtena päivänä. Isoja kannattaa pyytää vaikka ei saisikaan, ainakaan niitä ei saa ellei yritä. Tänäkin viikonloppuna jotkut muut jossakin muualla varmasti tavoittivat enemmän ja isompia ahvenia...

Jokohan Saimaalle ensi viikolla pääsee?