Seuramme toimintakalenteriin oli viime syksynä merkitty jäsentenvälinen avajaiskilpailu otsikolla "tammikuu, Hanhijärvi". Se pystyttiin viimein tänään (15.1) toteuttamaan.

Järvestä on saatu vuosittain pyydyksillä yli kiloisia ahvenia ja pilkkijätkin ovat talvisin naarineet ylös muutamia miltei yhtä komeita. Omat noteeraukseni ovat jääneet puolen kilon alapuolelle.

Valmistauduin kilpailuun mentaliteetilla "tänä talvena ongitaan vain isoja". Survareita sen enempää kuin pikkuruisia tapsivirityksiäkään en reppuun pakannut. Pienin mukaan ottamani pyydys oli nimettömän kynnen kokoinen räikeä morri 0,18 siimassa.  Kairaksi sentään valikoin nelituumaisen.

Välihuomautus: Tämä kilpailu on mahdollista voittaa yhdellä hauella tai muutamalla isolla ahvenella.

Osallistujia kilpailussamme oli parisenkymmentä. Nelituntinen sessio tuntui aloitusturneeksi jokseenkin riittävältä. Sää oli oikeastaan kalastuksellisesti tämän talven parhaita lukuunottamatta n.30-senttistä lumikuorrutusta järven jäällä. Muutamista kohdista vesi oli päässyt jään päälle ja näihin kohtiin oli jäätynyt paljaita laikkuja.

Ison ahvenen pyynti kilpailuolosuhteissa tällaisella järvellä on pitkäveteistä hommaa. Kun järven syvyys on alle kahta metriä ja pohjanmuoto tasainen kuin pannukakku, on mahdotonta sanoa, missäpäin kaloja voisi olla. Porukan liikehdinnästä pystyi päättelemään että syönti oli jokseenkin nollassa.

Pilkin aamupäivän pääasiassa isoilla värikoukuilla sekä ketjupilkillä. Sain sieltä täältä pieniä tärppejä, hengettömän kokoiset raitapaidat härnäsivät mutta eivät tarttuneet kiinni. Kolmannen tunnin loppupuolella onnistuin narraamaan kaksi parikymmengrammaista malliksi ketjulla.

Seikkailin selällä laikulta toiselle, vesihehtaareja jäi alle muutama. Oli huolestuttavaa huomata, missä rapakunnossa taas olin! Pitkän syksyn sekä metsästyshommien hiipumisen myötä liikunta on jäänyt vähäiseksi ja tulos on nähtävillä - pulssi oli tapissa jokaisen pitemmän siirtymän päätteeksi ja räkä lensi.

Viimeisellä tunnilla päätin keskittyä toivottuun sattumahaukeen. Karkean kaliiperin vehkeet siis käsille ja kirjava, keskikokoinen "Nilsu" veden alle heilumaan. Kaksikymmentä minuuttia ennen kisan loppua sain kovan tärpin eräältä puhkikairatulta laikulta. Paikalla oli aamulla pilkkinyt muutaman miehen ryhmä, joka oli päivän mittaan hajaantunut.

Tärppi säikäytti miehen ja tartutus ilmeisesti kalankin; Tunsin vain pari harvaa potkua ja koetin vetää kalan kerralla putkeen. Kala näki viime senteillä avannosta valoa ja teki viiden metrin syöksyn. Tunnistin sen nyt potkuista haueksi. Välineiden keston tietäen pidin otusta melko tiukalla ja jo kolmen pitkän syöksyn jälkeen sain näköhavainnon uhriini. Nostokoukku nopeasti repusta valmiiksi ja kala seuraavan pyrähdyksen jälkeen putken suulle ja siitä rivakasti ylös. Hieno pulska hauki.

Tympäännyttävä nylkyttely oli palkittu! Teki oikein mieli revetä riemunkiljahduksiin. Sain kuitenkin pidäteltyä. Uusia tärppejä en enää tuon jälkeen saanut.

Parikiloinen hauki riitti mainittujen kahden ahvenen kera oman sarjani voittoon. Villasen Jaska veti koko kilpailussa jälleen kerran pisimmän korren. Hän oli pienten kalojen lisäksi saanut narrattua kaksikin haukea. 

Voitolla on aina mukava aloittaa kausi. Muistelisin että viimeisestä pilkkikilpailuvoitosta on kulunut jo useampi vuosi. Tänään kannatti kilpailussakin yrittää isoa, koska kalan syönti oli kaikenkaikkiaan kehnoa. 

Kilpailun tulokset löytyvät seuramme sivuilta: www.lprpilkkijat.fi 

Huomenna on vapaapäivä, lähtisiköhän haukipilkille johonkin?