Loppiaispäivän aamu ja debyytti tämän talven pilkkijäille.

 

Kovin talviselta ei näyttänyt tämänpäiväinenkään maisema, mutta varma kyliltä kuultu tieto jäiden muodostumisesta ajoi liikkeelle. Innokkaimmat olivat kuulemma pilkkineet metsälammilla jo alkuviikosta, heti parin pakkasyön jälkeen.

 

Järvi nro 1

Autolla kylätien varteen, kalusto kantoon ja varttitunti reipasta samoilua yli hakkuuaukeiden ja taimikoiden. Märkää lunta tippuilee harvakseltaan. Kohdelätäkkönä on eräs metsäjärvi, josta useana alkutalvena olen komeita ahvenia tavoittanut. Ensimmäiset näkymät järvelle paljastavat järven ainakin olevan jääkannen peitossa. Sohjoisen sellaisen.

Rantaudun, heitän kelluntaliivit harteille ja teippaan haalarin lahkeet.

Jäälle vain ei tahdo päästä. Rantaviivalle muodostuneet jäät eivät askelta kanna, muutamaa metriä ulompana jää on paljon paksumman näköistä kuin rantaturvetta vasten ritisevä. Vasta neljännestä kokeilemastani kohdasta, hieman kivisemmältä rannalta pääsen harppaamaan rutisevalle jäälle. Koeporaus välittömästi – jäätä on noin neljä senttiä.

Noin parinkymmenen metrin päässä rannasta näyttäisi olevan tummempi, selvä raja. Hipsuttelen sille ja poraan toisen reiän. Alle kolme senttiä, eteenpäin ei ole asiaa. Tämä järvi näyttää jäätyneen ilmeisesti myöhemmin kuin jotkut muut. Huhujen mukaiset, melkein kymmensenttiset jäät ovat jossain muualla…

Koska en pysty etenemään varsinaisille pelipaikoille, jään rannan tuntumaan hetkeksi. Teen kuusi avantoa ja olen niistä pilkkivinänikin. Syvyyttä paikalla on vaivaiset puoli metriä ja pyydykseen tarttuu jokaisella houkutusvedolla kimppu mätiä vesikasveja. Kaloista en saa minkäänlaisia havaintoja.

Noin puoli tuntia tätä lajia saa riittää. Lähden harppaamaan takaisin.

Avaus tuli siis tehtyä, muina tapahtumina mainittakoon korpin, metson ja harakan ylilennot sekä kaksi etäistä haulikon laukausta. Ilmeisesti jänismiehiäkin on liikkeellä.

 

Välihuomautus: Tämä pilkkijä painaa varusteineen 79  kg (mitattu 6.1. klo 15), neljän sentin sohjoinen teräsjää kestää siis enemmän…?

 

Järvi nro 2

Tästäkin vedestä löytyy isoja ahvenia, sen tiedän. Harvoin vain ovat tärppäilleet alkutalvesta. Matala järvi useimmiten jäähtyy liiaksi ennen jäiden tuloa ja ahvenet kangistuvat. Enemmänkin siis niitä huhtikuun paikkoja mutta saa nyt kelvata suunnitelma B:n toteutuspaikaksi.

 

Jalkautuminen sujuu mukavammin kuin edellisellä järvellä. Kyläläisten uimarannasta pääsee miltei suoraan auton ovelta jäälle. Silmämääräisesti tarkastellen jää näyttää paksummalta ja saman kertoo koekairauskin. Noin seitsemänsenttistä, eikä saappaan alta edes kuulu rutinaa!

 

Jää osoittautuu seuraavien kahden tunnin aikana kauttaaltaan tasapaksuhkoksi. Kierrän järvestä noin viidesosan tehden reikiä muutaman kymmenen metrin välein. Suurimman osan aikaa uittelen pienikokoista värikoukkupilkkiä (koukku on kyllä iso) saamatta minkäänlaista kalakontaktia. Karkeammat ahvenet sekä hauetkin ovat joko ”kohmeessa” tai eivät muuten vain syö. Isojen ahventen kaipuu muuttuu tilastokalojen kaipuuksi; saisipa nyt edes jonkun kalan näytiksi…

 

Morrivapa kehiin ja kärpästä koukkuun siis. Melkein jokaisesta avannosta saan hengettömiä tärppejä mutta en mitään tarttumaan. Sekä pyyntiväline että syötti ovat mitoitetut isommille ahvenille ja pikkusirrit eivät saa kumpaakaan suihinsa sopimaan. Viimein nypyttely palkitaan ja saan yhden raitapaitalapsen kiskotuksi jäälle. Painoa sillä voi olla tuollaiset 18 grammaa. Lähiympäristöön pommittamistani rei’istä saan pelastetuksi vielä kymmenkunta samanlaista, yhden noin satagrammaisen sattuma-ahvenen sekä pari kiiskeä.

 

Kellon lähestyessä neljäätoista totean vaatteideni olevan märät sekä sisältä että ulkoa ja lähden kotimatkalle. Lupailee moneksi päiväksi eteenpäin pakkasta. Harjoitukset tulevat jatkumaan sunnuntaina. Silloin on ehkä jäitäkin paremmin. 

 

Vuoden ensimmäinen pilkkipäivä oli saaliin suhteen kehnohko avaus talviselle suurahvenjahdilleni. Tilastomerkinnän kuitenkin sain kirjata, suoriuduin päivästä ilman uintireissua ja päivän hyötyliikunta-annoskin tuli täytetyksi. Ahvenfileiden puutteesta johtuen vuolin illalla pannulle jäistä hirvenlihaa ja pyöräytin riistakäristyksen.