Talvilomani sijoittui tänä vuonna viikolle 14. Ja luonnollisesti tuohon ajanjaksoon oli ladattuna melkoisesti odotuksia pilkkiharrastuksen suhteen. Käytettävissä siis pääsiäisen pyhillä lisättynä kymmenkunta pilkkipäivää, vapaat aikataulut, riittävästi rahoja polttoaineiden ja pilkkisyöttien hankintaa varten sekä motivaatiotakin hitunen enemmän kuin viime aikoina normaalisti.

Viikot 11 ja 12 olivat olleet poikkeuksellista lämpimämpiä ja ne onnelliset, jotka ehtivät noina aikoina ahvenjahtiin eteläiselle Saimaalle, saivat sekä määrällisesti hyviä saaliita että myös isoja ahvenia. Viikko 14 olikin sattumalta (lue tietenkin) se takatalviviikko - kireitä yöpakkasia, päivisin aurinkoista säätä ja ilmanpaineet sahasivat ylös alas sangen nopealla syklillä. Bonuksena vielä täysikuu...

Kävin Saimaalla (pienillä ja isoilla selillä), sisäjärvillä sekä metsälammilla. Aamuisin, välillä keskipäivisin sekä iltaisinkin. Tunnetuilla suurahvenpaikoilla sekä uusia paikkojakin etsien.

Eipä syönyt kala missään kunnolla ei. Eräänä päivänä onnistuin jopa vetämään täydet "nollat" kahdelta peräkkäiseltä metsäjärvivierailulta. Satoja reikiä, tunteja tuntien perään, ja vähintäänkin riittävästi kilometrejä. Ja saaliiksi koko tukku kiiskejä, pikkuahvenia ja särkiä. Oikeastaan ainoat hieman sykähdyttävämmät tärpit olivat melkein poikkeuksetta haukien aikaansaannoksia. Lomasession suurimmaksi ahveneksi jäi Saimaalta naarittu 470-grammainen, haukien kanssa pääsin täpärästi kilon rajan yli. Jotenkin tuntui että yksinomaan hauet olivat edes nimeksi aktiivisia. Ja toinen havainto oli se, että olin ilmeisesti myös erittäin tyhjillä paikoilla ahvenjahdissa. Muualta (ja melko läheltäkin) isojakin ahvenia muutamina päivinä kuulemma saatiin.

Kyllä harrastukseenkin voi kyllästyä ja *******tyä, sen tulin noina aikoina huomaamaan. Kun itse tekee ns. turhaa työtä päiväkausia ja aina sopivassa välissä kuulee kalakavereilta uutisia tyyliin " päivän suurin 1100g" tai "tänään 4 yli puolikiloista" / "tänään kuha ja 800 g ahven", niin alkaahan siinä ennemmin tai myöhemmin huumori loppumaan. Eräs ystäväni vielä kiersi puukkoa haavassa vitsaillen, että minun suurin kevätahveneni sijoittuisi lähipiirimme talven 2012 ahvenrankingissa sijalle 38...

Kun loma oli vietetty ja pilkitty ja työhönpaluu suoritettu,pidin suosiolla muutaman päivän lomaa rakkaasta harrastuksestani.

Tasainen rusketus komeili kuitenkin pärstässä ja ne tosi suuret pilkkiahvenet olivat taas muutamaa reissua lähempänä...

Näinköhän "suurahventenjahtaaja" onnistuu rikkomaan tänä talvena edes puolen kilon rajan???